Luonnonvarat sijoituskohteena

Perusteita sijoittaa luonnonvaroihin on aina löytynyt. On kyseessä sitten puutavara, hiili tai kulta, luonnonvarat ovat tuotannon keskipisteessä. Tietokoneen näytötkin ovat vain kokoelma prosessoituja ja uudelleen prosessoituja luonnonvaroja. Sijoitettavien luonnonvarojen yhtymä kasvaa maapallon väestön vaatiessa yhä enemmän luonnonvaroja.

Markkinoille osallistuvat voivat sijoittaa luonnonvaroihin minkä tahansa kautta mikä on louhittu tai kerätty raakamuodossa. Luonnonvarasijoittaminen vetoaa kasvavista tuloista, globaalin infrastruktuurin korjaamisesta, poliittisesta ostamisesta ja varsinkin metallien arvon säilyttämisestä johtuen. Sijoitustapoja ovat suora suora ostaminen, futuurien ja optioiden kauppaaminen, yhteisten rahastojen tai vaihtokaupparahastojen ostaminen ja yksittäisten osakepääomien ostaminen.

Luonnonvarojen laajuus sijoituskohteena

Luonnonvaroihin sijoittamisella on laaja skaala mikä pitää sisällään kaiken louhitun tai raakamuodossa kerätyn. Raakamuodosta alkaen niitä voidaan käsitellä lisää kuten leikata osiin, siivota, pakata ja myydä kuten puutavaraa tai öljykanistereita tai vesipulloja. Luonnonvaroihin sijoittaminen limittyy erikoistuneempien sijoitustyyppien kuten öljyyn ja kaasuun sijoittamisen, arvometalleihin sijoittamisen, mineraaleihin ja pohjametalleihin sijoittamisen kanssa. Jos se on louhittu, leikattu tai kerätty maankuoren yläpuolelta tai alapuolelta, luonnonvarasijoittajat hakeutuvat ostajiksi.

Maatalous kuten karja, maissi tai puuvilla sisällytetään usein luonnonvaroihin, koska monet luonnonvarat ja maatalouden hyödykkeet kaupataan samalla tavalla. Maataloustuotteet ovat kuitenkin vähemmän kestäviä joten niiden arvon säilyvyys on kyseenalainen.

Luonnonvaroihin sijoittamisen syitä

Tulojen kasvaessa kehitysmaissa arvometallien, rakennusmateriaalien ja muiden luonnonvarojen kysyntä kasvaa. Vaikka tarjontashokki on yhä mahdollinen riski monien luonnonvarojen kuten öljyn kanssa kasvava kysyntä johtaa yleensä hintojen nousuun.

Kehitysmaissa on suurta tarvetta soralle, puutavaralle, teräkselle ja muille teiden ja julkisten rakenteiden materiaaleille. Tätä rakennusrupeamaa vauhdittaa väestön kasvu ja kasvava kaupungistuminen. Samoin moni infrastruktuuri kehittyneissä maissa vaatii säännöllistä päivitystä ja mitä useampia vuosikymmeniä kuluu ennen korjausten ja päivitysten aloittamista sitä kalliimmaksi se tulee.

Poliittinen ostaminen tarkoittaa, että yhä useampi valtio on alkanut ostamaan luonnonvaroja varmistaakseen tärkeiden raaka-aineiden jatkuvan varastoinnin. Tämä ostaminen ottaa joskus poliittisten sopimusten muodon ja joskus selvien avoimien markkinamääräysten tai ulkomaisen yrityskaupan muodon tehden hallituksista yhden kysynnän kasvattajista.

Monilla luonnonvaroilla kuten metalleilla on säilyttämisen arvo. Luonnonvaroista tulee houkuttelevampia kun inflaatio uhkaa sijoittajia.

Luonnonvaroilla väitetään olevan alhainen korrelaatio taloudellisen sektorin kanssa. Se on hyvin totta kun monet yhtiöt jatkavat kulutettavien luonnonvarojen sijoitusten pitämistä taloudelliseen laskusuhdanteeseen asti hyvin sijoitetun elpymisen muodossa. Kun yhä useampi toiminta luonnonvaroissa on sijoitusten ja odotusten vauhdittamaa, alhainen korrelaatio kääntyy todennäköisesti nousevaksi.

Luonnonvarasijoittajien sijoitusmuotoja

Suora sijoitus tarkoittaa, että sijoittajat voivat aina ostaa luonnonvaroja suoraan. Lähestymistapa toimii hyvin pienemmille sijoituksille arvometalleihin, mutta ei ole käytännöllinen puutavaralle, luonnon kaasulle ja muille luonnonvaroille, jotka vaativat suurta varastointia mihin liittyy kuluja.

Futuurit ja optiot ovat sopimuspohjainen lähestymistapa luonnonvarojen kauppaamiselle mikä mahdollistaa sijoittajien rahojen vipuvaikutuksen lyhyemmässä ajassa kuin fyysisten luonnonvarojen kuukausien varastointi. Nämä sijoitukset sopivat kokeneille kauppaajille, mutta futuurit ja optiot voivat olla hämmentäviä muille kuin asiantuntijoille.

Luonnonvarojen vaihtokaupparahastot ovat vain yksi esimerkki kuinka vaihtokaupparahastot auttavat sijoittajaa saamaan laajan markkinanäkyvyyden muutamalla sijoituksella. Luonnonvaravaihtokaupparahastot sisältävät eri tavalla tärkeitä asioita joten oikean rahaston löytäminen vie aikaa.

Vaihtokaupparahastot muodostuvat osakepääomasta. Sijoittajat voivat jättää välikädet väliin ja ostaa luonnonvarayhtiöiden osakkeet suoraan. Tällaisia osakkeita ovat esimerkiksi louhososakkeet, metsäosakkeet ja öljynetsintäosakkeet. On olemassa kahdenlaisia luonnonvarayhtiöitä, suuria ja pieniä.

Suuret yhtiöt tarjoavat monipuolisen kentän uuttamisesta käsittelyyn ja markkinoiden myyntiin mahdollisuudella käynnistää osinkotulot. Pienet yhtiöt ovat erikoistuneita vain yhteen tuotteeseen tai palveluun ja ovat hyvin herkkiä hintojen muutoksille. Ne eivät yleensä tarjoa osinkotuloa, mutta voivat tarjota suurempaa kannattavuutta jos heidän hallinnassaan olevan luonnonvaran arvo kasvaa.

Monikansalliset yhtiöt luonnonvarasijoittamisessa

Luonnonvarojen kauppa ja sijoittaminen on ollut suuressa kasvussa viimeisen vuosikymmenen ajan Kiinasta ja muista kasvavista maailmantalouksista. Kansainvälinen kauppa ja sijoittaminen luonnonvaroihin tapahtuu epätasaisen maantieteellisen varojen jakamisen, tuotannon ja kuluttamisen takia. Jotkut kehitysmaat ovat suuria luonnonvarojen kuten metallin, öljyn ja kaasun tuottajia ja viejiä. Monet kehitysmaat ja nopeassa kasvussa olevat kasvavat maailmantaloudet kuten Kiina ovat suuria kuluttajia ja maahantuojia.

Monista luonnonvararikkaista kehitysmaista puuttuu kapasiteettia muuttaa luonnonvarat taloudellisiksi hyödykkeiksi vaikka metallinlouhos- ja öljyn ja kaasun uuttamisoperaatioissa käytettävä teknologia on hyvin tuttua. Monikansalliset yhtiöt tuovat niille tarvittavaa pääomaa, tietoa ja pääsyn markkinoille ja osallistumisen teknologisesti haastaviin projekteihin kuten syvään avomeren poraamiseen ja luonnollisen nestekaasun ja epätavallisten energiamuotojen kehittämiseen ja tuottamiseen. Riippuvaisuudesta monikansallisista yhtiöistä voi nousta huolia epätasaväkisistä neuvotteluvahvuuksista, uusiutumattomien luonnonvarojen omistuksesta ja hallinnasta, vuokraosakkeista, siirtohinnoittelun käytännöistä ja monista ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista kuluista.

Luonnonvaroihin sijoittamisen ongelmat

Ulkomainen sijoittaminen luonnonvaroihin ei ole aina menestyksekästä ja varojen protektionismi tuo mukanaan monia ongelmia. Luonnonvaranationalismi eli luonnonvarojen hyödyntämisen kiellot ja rajoitukset ulkomaille on levinnyt ympäri maailmaa. Luonnonvaranationalismia harjoitetaan varmistamaan luonnonvaroista saadun liikevaihdon pysyminen maassa ja joskus historiallisten vääryyksien takia.

Luonnonvaranationalismi nostaa ja laskee energian hintoja. Voi joskus olla poliittisesti suosittua turvautua luonnonvaranationalismiin ja se voi nostaa hallituksen liikevaihtoa lyhyellä aikavälillä. Se toimii myös suurena kääntöpuolena luonnonvarojen tutkimukselle, kehittämiselle ja tuottamiselle monikansallisissa yhtiöissä mahdollisesti epäsuotuisilla seurauksilla kansallisesti ja kansainvälisesti.

Yhteiskunnallisia huolia herää luonnonvarojen uuttamiseen liittyvistä terveys- ja turvallisuusongelmista. Ongelmia nousee heikoista johtamisen puitteista johtuen. Nousee ongelmia myös monikansallisten yhtiöiden ja paikallisten yhteisöjen suhteissa kuten työntekijöiden väentulvassa. Poliittisia ongelmia nousee liikevaihdon jakamiseen liittyvissä riidoissa, korruptiossa ja jopa luonnonvarojen liikevaihdosta hyötyvien eri ryhmien aseellisissa konflikteissa tai sodissa.

Luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyy merkittäviä ympäristöllisiä, yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia. Uuttamisteollisuudella on aina ympäristövaikutuksia uuttamisprosessista johtuen ja koska onnettomuuksia ja huonoja menettelyjä tapahtuu. Monikansallisista yhtiöistä voi kuitenkin seurata positiivisia vaikutuksia käyttämällä kehittynyttä teknologiaa ja käyttämällä ja levittämällä ympäristönhallinnan korkeita standardeja. Nettovaikutus riippuu suuresti isäntämaan ympäristösäädöksistä ja sen institutionaalisesta kapasiteetista niiden toteuttamiseksi.

Luonnonvaroihin sijoittamisen taloudellinen hyöty

Maan on pystyttävä tuomaan lisäarvoa. Kehitysmaissa on pulaa pätevistä tarjoajista ja työntekijöistä joten edestakaisista sidoksista tuleva arvo voi jäädä rajoittuneeksi.

Paikallisesti sidottu tuotannon arvo työllisyyteen ja palkkoihin ja hallituksen liikevaihto verojen, tekijänoikeuskorvausten ja osinkotulon muodossa tuo taloudellista hyötyä. Luonnonvarojen tuottaminen tarjoaa rajallisia työllisyysmahdollisuuksia ja vaatii yleensä hyvin taitavaa henkilökuntaa. Joten kehitysmaille suurin hyöty luonnonvarojen kehityksestä tulee hallituksen osinkotulon kautta.

Monikansalliset yhtiöt saavat yleensä merkittävän osuuden kertyneestä osinkotulosta ja kotiuttavat tietyn osuuden voitoista joten se vaikuttaa luodun arvon jakamiseen. Suhteellinen jako riippuu monikansallisen yhtiön ja hallituksen neuvottelutaidoista. Voi seurata myös epäsuoria hyötyjä kuten tiedon ja teknologian siirtyminen kehitysmaihin vaikka se riippuu koulutettujen ja taidokkaiden resurssien laajuudesta ja yleisestä imukykyisestä kapasiteetista. Ulkomaisiin sijoituksiin voi liittyä sijoituksia infrastruktuuriin kuten sähkö- ja vesivarastoihin, teihin, rautateihin ja satamiin, joista voi olla hyötyä paikalliselle väestölle.

Hallituksen käyttämien paikallisten luonnonvarojen osinkotulon hallinta, jakaminen ja käyttö ja se missä suhteessa he tukevat nykyisen ja tulevan sukupolven kehitystavoitteita ja tarpeita on tärkeä kysymys luonnonvaroihin sijoittamisen taloudellisesta hyödystä. Usein nämä osinkotulot kuitenkin päätyvät korruptoituneiden johtajien käsiin, jotka laittavat rahat sveitsiläisille pankkitileille eli paikallinen väestö ei saa mitään.